Pienen eleen historia

Pieni ele -keräys oli aiemmin nimeltään Vaalikeräys. Se on perustettu vuonna 1907 ja on yhtä vanha kuin Suomen eduskunta. Alussa keräyksen tuotto käytettiin tuberkuulosipotilaiden hyväksi. Ensimmäisen keräyksen tuotto oli 30 000 mk.

Nykyään keräys tukee kotimaan vammais- ja terveystyötä. Keräyksessä mukana olevien 18 vammais- ja terveysjärjestön pelkkä jäsenmäärä on noin 500 000 suomalaista ja tukea tarvitsevien määrä on paljon tätä suurempi.

Miten keräys käynnistyi?
Vuosisadan alussa keräys käynnistyi kustantaja Werner Söderströmin vetoomuksella päivälehdissä. Tuberkuloosi oli vuosisadan vaihteessa vakava kansantauti ja yleinen kuolinsyy. Hän ehdotti vaalien yhteydessä järjestettäväksi keuhkotaudin eli tuberkelin hoitoa tukevaa keräystä näillä sanoilla:

“Eikö kuitenkin voitaisi, näiden merkkipäivien muistoa ikuistaa myös jollakin teolla, jollakin huomattavalla rakkaudentyöllä, jossa kaikki voisivat yhtyä, johon kaikki voisivat ottaa osaa ja josta kasvaisi sovun ja siunauksen hedelmiä koko vastaisuudeksi?” Lue koko Werner Söderströmin kirje…

Söderström ehdotti, että vaalien yhteydessä järjestettävällä keräyksellä autettaisiin aikaansaamaan kansanparantola keuhkotautia sairastaville. Perustettiin väliaikainen Keräystoimikunta, jonka lääketieteellisistä ja muodollisista asioista vastasi lääkärien Duodecim-seura ja käytännön järjestelyistä Raittiuden Ystävät. Seurojen yhteistyö oli luontevaa, sillä vakavimpina uhkina kansanterveydelle pidettiin viinaa ja keuhkotautia.

Keräyksen toiminta laajalle pohjalle
Toisen maailmansodan jälkeen tuberkuloosityön tullessa lakisääteiseksi Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen tärkeälle työlle kohdistui vähemmän paineita. Maahan oli perustettu lukuisia muita vammais- ja kansanterveysyhdistyksiä, joilla oli tarvetta varainkeruuseen.

Vuodesta 1991 asti 17 järjestöä on järjestänyt keräyksen yhdessä. Aloittaessaan laajapohjaisen yhteistyön vuonna 1991 järjestöt sopivat, että tuotto jaetaan tasan paikallisyhdistysten ja keskusjärjestöjen kesken, järjestöjen vastatessa keräyskuluista kokonaisuudessaan.

Keräyksestä on muodostunut monille paikallisyhdistyksille yksi tärkeimmistä varainhankintamuodoista. Yhdistykset käyttävät varat mm. vammais- ja terveystyön vertaistukiryhmiin, tiedotukseen, neuvontaan ja virkistystoimintaan.