Millainen on hyvä mies? Miestenryhmässä uskaltaa jutella
Erityistä tukea tarvitsevien Miestenryhmä tekee itse valitsemiaan juttuja ja ohjaaja auttaa toteutuksessa. Omien kesken uskaltaa jutella vaikeistakin asioista.
”Tulkaa minun luokseni kylään”, ehdottaa Tuomas Kärpänniemi.
”Laitetaan uuniin ranskanperunoita ja kalapuikkoja”, sanoo J-P Johansson.
”Joo, ja nakkeja!” jatkaa Samuel Leander.
Näin toimii Kehitysvammaisten Tukiliiton Kangasalan Miestenryhmä. Ryhmään kuuluu viisi henkilöä sekä ohjaaja Risto Räkköläinen. Tukiliitto on osa pieni ele -keräystä, jonka lahjoitusten avulla järjestetään erilaista arjen iloa vammaisten ja pitkäaikaissairaiden elämään.
Erityistä tukea tarvitsevien Miestenryhmä alkoi kokoontua omalla pienellä porukalla. Isommassa ryhmässä oli liian paljon hälinää ja Miestenryhmäläiset kokevat, että miesten on helpompi ymmärtää toisiaan.
”Tulee vähemmän erimielisyyksiä”, toteaa J-P. Hänelle on tärkeää, että on oma ryhmä, johon voi tuntea kuuluvansa.
”Pienessä ryhmässä ei tule tunnetta, että jää ulkopuolelle”, pohtii Samuli Sivonen.
Yhdessä mielikuvitus laukkaa
Kaikki, mitä Miestenryhmän kesken tehdään, on ryhmäläisten itse ideoimaa. Ohjaaja ei sanele, vaan kaikesta päätetään yhdessä. Ohjaajan tehtävä on auttaa ryhmäläisiä ideoiden toteuttamisessa.
Aluksi ideoita ei tullut paljoa. Pienen totuttelun jälkeen mielikuvitus alkoi kuitenkin laukata ja miehet keksivät paljon yhteistä tekemistä.
Kahden ryhmäläisen kanssa mentiin kansalaisopiston kokkikurssille. Kokemus oli aluksi hieman jännittävä. ”Eikö tämä olekaan pelkästään kehitysvammaisille tarkoitettu kurssi”, kauhisteli Samuli.
Jännitys meni kuitenkin ohi, kun leivottiin herkullisia toffeekolmioita. Lopuksi istuttiin saman pöydän ääreen muiden kokkikurssilaisten kanssa ja maisteltiin yhdessä tehtyjä herkkuja. Se oli hieno hetki ja jäi mieleen.
Yhdessä on käyty myös saunomassa, laavulla paistamassa makkaraa ja pizzalla. Terassille menoa on ehdotettu, ehkä seuraavaksi sinne!
Hyvä mies on myös romanttinen
Miehet ovat keskustelleet elämästä ja miehenä olemisesta. Hyvä mies on ryhmäläisten mielestä sellainen, joka ottaa toiset huomioon ja huolehtii heikommassa asemassa olevista. Hän pitää puolensa ja osaa olla myös romanttinen.
Ulkopuolelle jääminen elämässä on myös puhuttanut. Jos teini-ikäisenä ei ole saanut kokea kaveriporukoissa liikkumista, mopolla ajelua ja baarissa käymistä onko näille enää aikaa myöhemmin? Jos on naimisissa ja asuu yhdessä kumppanin kanssa, voiko hän kieltää viettämästä aikaa kavereiden kanssa?
Keskusteltu on myös, voiko kehitysvammainen saada lapsia. Osa ryhmäläisistä on joskus ajatellut isäksi tulemista, osa taas hylkää ajatuksen suoralta kädeltä.
”Ei meistä kukaan saa lapsia, vaikka haluaisi”, toteaa J-P. Monella on sama ajatus. Isäksi tulemisen haaveita on kommentoitu sanomalla ”se on niin kova homma, että ei kannata edes haaveilla”.
Kehitysvammaisten Tukiliiton Vauvahaaveita -opas on auttanut miettimään, miten vauvan saaminen sopii omaan elämään ja mitä vauvasta huolehtiminen vaatii.
Mitä muita haaveita ryhmäläisillä on? Kesällä moni kaipasi koronarajoitusten jälkeen takaisin toimintakeskukseen. Tuomas haluaa nähdä kavereita normaalisti. Samuel haaveilee, että seuraavaan tapaamiseen saataisiin viimein Berliinin munkkeja. J-P on miettinyt, että hänestä voisi tulevaisuudessa tulla hyvä poliitikko. Ryhmäläiset nyökyttelevät.
Teksti: Risto Räkköläinen / Kuva: Anne Vuorenpää
(Artikkeli on julkaistu myös Kehitysvammaisten Tukiliiton jäsenlehti Tukiviestissä 3 / 2020.)